Järvenpään taidemuseon Sibelius 150 -juhlavuoden näyttely kertoi naisesta suuren säveltäjämestarin takana. Aino Sibelius -näyttely kertoi maalauksin, kuvin, esinein, haastatteluin ja muunlaisin reksvisiitoin Aino Sibeliuksesta (1871 – 1969), Sibeliusten perheestä sekä perheen elämästä Ainolassa.
Järvenpään museo näyttely käsitteli Aino Sibeliuksen elämän nuoresta tytöstä tulevan aviomiehensä tapaamiseen, avioliittoon, perheen kasvamiseen ja vuoden 1904 muuttoon ja elämään Ainolassa. Taidemuseon luonteeseen toki kuuluu, että esillä oli runsaasti Sibeliusten ja Ainon oman suvun Järnefeltien taidetta, niin tekijänä kuin kohteenakin. Ne toimivatkin luonnollisena elementtinä taitelijaperheen ja Tuusulanjärven taiteiljayhteisön kuvauksessa. Erityisen runsaasti oli esillä Ainon veljen Eero Järnefeltin teoksia, paljon oli myös Tuusulanjärvellä asuneen Venny Soldan-Brofeldtin töitä.
Elämää havainnollistettiin myös lukuisalla määrällä arkisia esineitä, oli Ainon virkkaamaa lapasta, ruokailuvälineitä, kouluvihkoja, kirjeitä ja luonnollisesti valokuvia. Tekstit veivät näyttelyä mukavasti eteenpäin ja nostivat esiin uusia näkökulmia. Ainola, perheen koti, saa luonnollisesti laajan osan näyttelykokonaisuudesta. Ainolan arjesta, puutarhasta -Ainon silmäterästä – ja uskollisesta palvelusväestä kerrottiin. Taustalla soi Jean Sibeliuksen musiikki.
Näyttelyn lopuksi oli tarjolla vielä kaksi dokumenttifilmiä, joissa Sibeliusten lastenlapset kertoivat elämästä Ainolassa ja isovanhemmistaan. Ihan mielenkiintoista sen minkä ehdin katsoa. Kuitenkin – kaikesta huolimatta, Aino Sibelius jäi näyttelyssä minulle edelleen jotenkin etäiseksi hahmoksi, taustalle. Elämästä kerrottiin, mutta hänen luonteensa jäi jotenkin hahmottumatta, sisukas, periaatteellinen ja hiljainen, ehkäpä?
* * *
Aino Sibelius, Järvenpään taidemuseo, 1.3.- 4.10.2015.
20.8.2015
Museaalinen päiväkirja 