Elämän harjulla – Akseli Gallen-Kallelan Jusélius-esityöt ja luonnokset I, Gallen-Kallelan Museo, Espoo

Gallen-Kallelan Museossa esillä oli Akseli Gallen-Kallelan freskoluonnoksia Porin Käppärän hautausmaalle 1901-3 toteutetuun Juséliuksen mausoleumiin, jonka liikemies F. A. Jusélius rakennutti 11-vuotiaana kuolleen tyttärensä Sigridin muistolle. Mausoleumi sinänsä on jo kokonaistaideteos, sen suunnitteli kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck, Gallenin freskojen lisäksi taidetta oli myös Pekka Haloselta ja Emil Cedercreutzilta. Vuoden 1933 tulipalo tuhosi freskot, mutta Gallenin freskot maalasi uudelleen hänen poikansa Jorma.

Juséliuksen mausoleumi, Käppärän hautausmaa, Pori

Tarvaspään näyttely Elämän harjulla – Akseli Gallen-Kallelan Jusélius-esityöt ja luonnokset I oli siis nimensäkin mukaisesti ensimmäinen osa Juseliuksen mausoleumia varten tehtyjä luonnoksia ja esitöitä esittelevää näyttelyparia.

Näyttelyssä käsiteltiin tarkemmin mausoleumin kuudesta käsittääkseni kaksi, Kevät ja Rakennus.  Muuten aiheina olivat kaiken katoavuus (Vanitas), Kosmos ja Paratiisi sekä mausoleumin koristemaalaukset. Esillä oli siis niin luonnoksia kuin varsinaisia esitöitäkin, jotka olivat jo varsin huolellisestikin toteutettu loppuun saakka.

Näyttelyn viimeisenä päivänä – tällä kertaa – Tarvaspäähän oli löytänyt jonkilainen määrä ihmisiä. Jopa siinä määrin, että pikkutarkkojen luonnosten keskittynyt tarkkailu oli haastavaakin. Näyttely sinänsä oli kiintoisa katsaus suureen projektiin, mutta ymmärtääkseni paremmin koko asiaa, olisin toivonut hieman enemmän näkökulmaa toteutuneeseen työhön. Olisi siis ollut kiinnostavaa saada tietää enemmänkin mausoleumista näyttelyn ohessa.

* *

Teemaan liittyen museo oli tilannut kuvataiteilija Sanna Sarvalta tilateoksen Tarvaspään torniin.

* * *

Elämän harjulla –  Akseli Gallen-Kallelan Jusélius-esityöt ja luonnokset I, Gallen-Kallelan Museo, 27.4. – 30.8.2015.’

30.8.2015
 

Luonnonlyyrikko – Pekka Halonen 150 vuotta, Halosenniemi, Tuusulan museo, Tuusula

Halosenniemen kesänäyttelyssä esiteltiin Pekka Halosen luontokuvia, joista hänet erityisesti taiteilijana tunnetaankin. Näyttely Luonnonlyyrikko – Pekka Halonen 150 vuotta oli halosenniemeläiseen tapaan mukavasti tutun Halosen ympärille rakennettu, mutta tarjosi kuitenkin uudenlaisen näkökulman hänen taiteeseensa.

Näyttelyssä oli esillä taidetta koko Halosen uran varrelta ja olikin hauskaa vertailla taiteilijan tulkintoja samasta aiheesta uran varrelta, sitä kuinka Halosen tyyli ajan kuluessa muuttui, mutta pysyy silti tunnistettavana. Oli vuodenaikoja, kevättä talvea, kesää, oli metsää ja järveä, Halosenniemeä ja Tuusulanjärveä. Mukana oli myös maalauksia Italiasta, jonka asukkaista -ainakaan napolilaista- ei Halonen esillä olleen kirjeen mukaan tainnut erityisemmin välittää.

Ehkäpä mielenkiintoisimman yksityiskohdan tai teeman tarjosivat Halosen 1910-luvun kokeilut puhtaalla paletilla ekspressionismin hengessä. Olivat selvästi tunnistettavia ja mukava poikkeus muuten varsin tasaiseen Halosen tyyliin. Näyttelyn esittelyteksti oli taas suorastaan mainio, joskin pituutensa puolesta sen olisi voinut jaotella vaikkapa niin, että kunkin huoneen kohdalla olisi käsitelty tietty tekstin teema. Näin hyvästä tekstistä olisi ollut ehkä vieläkin enemmän iloa.

* * *

Luonnonlyyrikko – Pekka Halonen 150 vuotta, Halosenniemi, 2.6.–30.8.2015.

27.8.2015

Strömforsin ruukin pajamuseo, Loviisa

Strömforsin ruukin pajamuseo kertoo Strömforin ruukin historiasta sekä ylipäänsäkin elämästä Strömforsin alueella. Museo koostuu kahdesta eri rakennuksesta, Yläpajasta ja Alapajasta.

Alapaja ja konttorimuseo sijaitsevat lähes ensimmäisinä tultaessa Strömforsin alueelle. Siellä on esillä erilaista vanhaa ruukin toimintaan liittynyttä esineistöä, kuten kankivasara, naulapöytä ja ahjo sekä pajan tuottamia esineitä kuokista ja auroista viikatteisiin. Alapajan toinen halli esittelee ruukin toimistoa, siellä on esillä konttoriesineistöä, mutta myös soittokunnan soittimia ja jopa vanha veturi.

Yläpaja taas esittelee ruukkitoimintaa yleisemmin. Sielläkin on esillä pajojen toimintaan liittyviä koneita, naula- ja nippuvasaroita, joiden toiminnasta minulla ei ole hajuakaan. Ylipäänsä suomalaisten ruukkien toiminnasta Yläpajassa oli esillä mielenkiintoinen taulukokoelma: pitkä, mutta selkeä johdatus raudanvalmistukseen ja muuhun siihen liittyvään.

Sinäsähän nämä Strömforsin museot eivät ihan ”ammattimaisilta” museoilta vaikuta. Paljon erilaista kamaa on kerätty yhteen ilman täysin loogista juonta. Toisaalta autenttiset paikat ja hieman sellainen tirkistelevä tunnelma, kun kaikki on ikäänkuin paikalleen jäänyttä tai jätettyä, eikä ihan täysin huolehdittua, loivat yhdessä museovierailusta ihan mielenkiintoisen löytöretken. Tuttujakin esineitä ehti löytyä, vaikka hieman kiireellä juuri ennen sulkemisaikaa saavuimme.

* * *

Strömforsin ruukin pajamuseo.

22.8.2015