Halosenniemen kesänäyttelyssä esiteltiin Pekka Halosen luontokuvia, joista hänet erityisesti taiteilijana tunnetaankin. Näyttely Luonnonlyyrikko – Pekka Halonen 150 vuotta oli halosenniemeläiseen tapaan mukavasti tutun Halosen ympärille rakennettu, mutta tarjosi kuitenkin uudenlaisen näkökulman hänen taiteeseensa.
Näyttelyssä oli esillä taidetta koko Halosen uran varrelta ja olikin hauskaa vertailla taiteilijan tulkintoja samasta aiheesta uran varrelta, sitä kuinka Halosen tyyli ajan kuluessa muuttui, mutta pysyy silti tunnistettavana. Oli vuodenaikoja, kevättä talvea, kesää, oli metsää ja järveä, Halosenniemeä ja Tuusulanjärveä. Mukana oli myös maalauksia Italiasta, jonka asukkaista -ainakaan napolilaista- ei Halonen esillä olleen kirjeen mukaan tainnut erityisemmin välittää.
Ehkäpä mielenkiintoisimman yksityiskohdan tai teeman tarjosivat Halosen 1910-luvun kokeilut puhtaalla paletilla ekspressionismin hengessä. Olivat selvästi tunnistettavia ja mukava poikkeus muuten varsin tasaiseen Halosen tyyliin. Näyttelyn esittelyteksti oli taas suorastaan mainio, joskin pituutensa puolesta sen olisi voinut jaotella vaikkapa niin, että kunkin huoneen kohdalla olisi käsitelty tietty tekstin teema. Näin hyvästä tekstistä olisi ollut ehkä vieläkin enemmän iloa.
* * *
Luonnonlyyrikko – Pekka Halonen 150 vuotta, Halosenniemi, 2.6.–30.8.2015.
27.8.2015
Museaalinen päiväkirja 