Didrichsenin taidemuseo esitteli retrospektiivissään Pauno Pohjolainen – Mandoliinimiehen matka kuvanveiston ja maalaustaiteen rajalla olevia lähinnä puuta materiaalinaan käyttäviä teoksia. Teokset ovat abtrakteja, jonkinlaisia reliefejä, kuten Didrichsenin taiteilijaesittely asian ilmaisee.
Pohjalaisen näyttelyä saavuin katsomaan sen viimeisenä päivänä, varsin kauniinakin sellaisena. Pohjolainen ei taiteilijana ollut ennestään tuttu, joten en sen suuremmin osannut mitään odottaa. No joka tapauksessa Pohjolaisen työt olivat hienoja, puu materiaalina ylipäänsäkin on varsin hieno, ja teosten abtraktisuus ja usein pelkkä suuri kokokin tekivät niistä hienoja.
Viimeisen päivän tunnelma osin kauniista säästäkin – ja ehkäpä maksuttomasta sisäänpääsystäkin – johtuen oli leppoissa ja paikalla ollut taiteilija kertoili mukavan käytännönläheisesti työprosessistaan ja teoksistaan.
* *
Museon pihamaalla oli esillä Kaarina Kaikkosen installaatio Valssi elämälle. Näyttävä teos, kuten Kaikkosen tapaavat olemaan.
* * *
Pauno Pohjolainen – Mandoliinimiehen matka, Didrichsenin taidemuseo, 28.2.–9.8.2015.
Kaarina Kaikkonen – Valssi elämälle, 19.5.2015-syksy 2015.
9.8.2015
Museaalinen päiväkirja 